Perjantai...

Viime yönä sain nukuttua, kävin vaan pari kertaa vessassa, oliko vähä siistiä!!! Sain sillein rauhoitettua virtsarakkoni, että olin juonut sen kolme litraa vettä jo ajoissa. Eli päivän juoksin vessassa ja iltaa kohden rauhoittui :)

Tänään onkin taas vähän enempi miettimistä rytmittelyyn, koska pitää käyttää Minjaa pohjallisten sovituksessa, ja sit on koulussa arviointikeskustelu. Ja pitää ukko hakea töistä..eli joku ruoka-aika vähän myöhästyy. Mut ei onneks paljoa. Ulos en pääse lenkille. On liian kova pakkanen, ja astman kanssa ei henki kulje ulkona, ja kun olen vieläkin kipeä, niin parempi tehdä sisällä jotain kevyttä jumppaa. Ääni näköjään löysi mun luokse, kumpa se pysyiskin.

Taidan viedä Limpukan kouluun autolla, kun on astma/refluksia kans tytöllä, niin ei tukehdu tuonne ulos. Sit kyllä pyytää toinenkin tyttö kyytiä kouluun tunnin päästä :D Nää on vaikeita aamuja äidille, kun ymmärrän ettei huvita tuonne pakkaseen mennä kävelemään, ja ei huvittaisi autoakaan ottaa toisaalta tuollaisella pakkasella koko ajan käyttöön. Aina se äidin sydän heltyy, ja sit kuskaa, jos on oikeasti kova pakkanen :)

Pitäisi ostaa nauhamitta, millä voisi mittailla, onko mitään muutosta tapahtunut (ei tosin ihan vielä kannata)...Vaakaan ei voi luottaa. Liikkuminen ku kerää nestettä niveliin ja lisää painoa helposti. Olisi vaan joku oikea motivaatio missä näkyisi muutos. (tosin mun Jenni on sellainen motivaattori, et kun jutellaan päivisin viesteillä, sähköpostilla ja puhelimessa, niin sekin motivoi mua innostumaan aina vaan koko ajan uudestaan, vaikkei se into mihinkään katoa välissä). Ja tiedän että ei vielä kannata odottaa muutosta. Liikkuminen on kuitenkin vielä niin kevyttä ja kivuliasta näiden sairauksien vuoksi. Viimeistään kun olen toipunut leikkauksesta, tiedän, että voin aloittaa kunnolla taas, kun tuossa tulee pieni katkos liikkumiseen. Mutta sitten sitäkin tarkempaa syöntiä.

Mut nyt on lähdettävä aamutouhuihin...Leppoisaa tirjantaita kaikille <3